Äitien normaali syömiskäyttäytyminen ennustaa vauvojen pidempää imetystä ja myöhäisempää kiinteiden lisäruokien aloittamista.

Taaperoikäinen lapsi imee äitinsä rintaa.  

 

Imetyksen hyödyt sekä lapselle että äidille ovat kiistattomat. Kuitenkin Suomessa imetetään lyhyemmän aikaa ja syötetään lapsille kiinteitä ruokia aiemmin kuin on hyväksi. Tuore Turun yliopiston väitöstutkimus osoittaa, että lyhyen imetysajan taustalla voi olla mitä moninaisimpia syitä.

Jenni Vaarnon väitöstutkimuksessa kävi ilmi, että äitien uusien ruokien karttaminen (ruokaneofobia), raskauden jälkeinen masennus ja tyytymättömyys parisuhteeseen sekä isien huono ruokavalio olivat yhteydessä lyhyeen imetykseen.

Äitien syömiskäyttäytymisen tietoinen rajoittaminen ja masennus ennustivat puolestaan lisäruoan aikaista aloittamista. 

Syömistään kontrolloiva äiti aloittaa lisäruoat muita aiemmin

On vaikea arvioida sitä rintamaidon määrää, jonka lapsi syö imetettäessä. Tästä aiheutuu äidille epävarmuutta, saako lapsi varmasti tarpeeksi ravintoa. Jos äiti kontrolloi omaa syömistään, hän voi haluta kontrolloida herkemmin myös sitä, mitä ja miten paljon lapsi syö.

Tämä saattaa johtaa siihen, että äiti siirtyy syöttämään lastaan pullomaidolla tai aloittaa kiinteät lisäruuat aiemmin.

Myös ympäristö voisi kannustaa suositeltuun lapsen syöttämiseen, jos imetys olisi yhteiskunnassa näkyvämpää ja imetyksen vertaistukea olisi saatavilla.

– Jenni Vaarno

Jenni Vaarnon mukaan myös äitien masennus ja parisuhdetyytyväisyys voivat ennustaa imetyksen kestoa ja lisäruokien aloittamisaikaa.

Tutkimuksessa ne äidit, joilla oli synnytyksen jälkeistä masennusta, täysimettivät lapsiaan lyhyemmän aikaa ja aloittivat lisäruuat aiemmin kuin äidit, joilla masennusta ei ollut. Masennus oli yhteydessä myös suositusten noudattamatta jättämiseen.

– Lyhimpään imettivät äidit, joilla oli masennusoireita raskausaikana ja joiden oireet jatkuivat synnytyksen jälkeen. Äitien masennusoireisiin pitäisikin puuttua terveydenhuollossa jo raskauden aikana, Vaarno sanoo.

Imetys näkyvämmäksi yhteiskunnassa

Jenni Vaarno korostaa, että perheille annettavassa ravitsemusneuvonnassa pitäisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota lapsen syöttämiseen vaikuttaviin psykologisiin, sosiaalisiin ja ympäristötekijöihin.

– Jo raskauden aikana voitaisiin neuvolassa kartoittaa äitien asenteita ja suunnitelmia lasten syöttämisestä. Myös ympäristö voisi kannustaa suositeltuun lapsen syöttämiseen, jos imetys olisi yhteiskunnassa näkyvämpää ja imetyksen vertaistukea olisi saatavilla.