Merenkurkun maailmanperintöalueella oleva Valassaaret kiehtoo luontomatkaajia. Ulkomerelle lähtee omatoimisia retkeilijöitä, mutta myös opastetut retket ovat suosittuja. Valassaaret on kokenut viime vuosien aikana isoja muutoksia. Esimerkiksi merivartioston lähteminen saarelta kirpaisi. Nyt katsotaan kuitenkin eteenpäin ja odotukset tulevasta ovat valoisat.

Valassaaren majakka.

 

Valassaaren majakka.

 

Mustasaari

Alkukesän sää laittaa parastaan, kun Metsähallituksen vetämä maailmaperintöretki Valassaarille alkaa. Ilmoittautuneita on lähes 90 ja käytössä ovat kaikki ne veneet, mitä Metsähallitus niin sanotusti irti sai.

Valassaaret sijaitsee noin 15 kilometrin päässä Mustasaaren Svedjehamnin satamasta, josta osa veneistä lähtee. Toinen porukka matkaa Klobbskatasta.

Valassaaret on monelle tuttu kohde, mutta veneissä on sellaisiakin, jotka matkaavat sinne nyt ensimmäistä kertaa. Majakan tuntuvat tietävän kaikki ja senkin, että luonto on varmasti upea.

Valassaarten retkelle on lähtenyt myös vaasalaispariskunta Soile ja Pentti Virkanen. Heille saari on tuttu, mutta retkelle piti ehdottomasti lähteä mukaan.

– Aina kun tänne saaristoon retkee järjestetään, niin kyllä me koitamme mukaan lähteä. Ollaan semmosia saaristolaisia, että merellä on totuttu olemaan, kertoo Pentti Virkanen.

Lintu- ja hyljebongausta

Matkalla näemme niin ruokkeja, lapintiiroja kuin merikotkankin.

Metsähallituksen erikoissuunnittelija Tuija Warén kehottaa katsomaan meren tyyntä pintaa, sillä keli on sellainen, että hylkeitä voi nähdä. Ja aika pian Warénin kehoituksen jälkeen, bongaan veden pinnalla pyöreähkön ja sileän pään. Utelias hylje kurkkii, mutta vain lyhyen hetken ajan. En saanut tietenkään ikuistettua kuvaan asti.

 

Merenkurkun maailmanperintökohteen maisemia.

 

Merenkurkun maailmanperintökohteen maisemia.

 

Valassaarille rantauduttuamme haukataan eväät ja lähdetään luontopolulle. Matkan aikana kuullaan kiinnostavia tarinoita niin merivartiostosta, majakanvartijoista kuin luonnostakin. Niin, merivartiostoa moni kaipaa.

– Ne jotenkin kuuluisivat tänne, sanoo Soile Virkanen.

Merivartiosto lähti, mutta luonto pysyy

Varsinainen merivartioston toiminta Valassaarilla päättyi vuonna 2009 ja sen jälkeen on pohdittu vuosia, mitä tyhjäksi jääneelle asemarakennukselle tehdään. Loppujen lopuksi rakennuksen omistanut Senaatti-kiinteistöt päätti purkaa sen. Asema purettiin keväällä. Metsähallituksen erikoissuunnittelija Tuija Warén myöntää, että mieli on hieman haikea.

– Merivartiosto mun mielestä kuului kyllä olennaisena osana Valassaaria, että sillä tavalla tietenkin ehkä on vähän haikea mieli. Toisaalta, kyllähän nämä asiat korjaantuu vähitellen ja luonto ottaa tän alueen hoitoonsa, sanoo Warén.

 

 

Valassaaren luontoa.

 

Valassaaren luontoa.

 

Valassaarilla katsotaan tulevaisuuteen valoisasti. Luontopolku on uusittu ja koko ajan tehdään pieniä parannuksia. Kehittämiskohteita luontomatkailun näkökulmasta pohditaan.

– Kyllä mun mielestä opastetut retket ja sitten ehkä, että täällä voisi jonkin verran myös veneillä. Mutta tietenkin täytyy ottaa huomioon, että tämä on luonnonsuojelualue. Täällä on aika tiukat säännökset, mutta poluilla täällä pystyy hyvin kulkemaan.

Majakka kuvaajien kohteena

Valassaarten retkemme päättyy majakan juurelle. Punainen, rautainen ristikkomajakka saa valokuvaajat ja muutkin innostumaan.

 

Valassaarten majakka aurinkoisena kesäpäivänä.

 

Valassaarten majakka aurinkoisena kesäpäivänä. 

 

Joku kuvauttaa itsensä majakan juurella, toinen taas ottaa ystävästään kuvan kauempaa niin, että näyttää kuin majakka olisi ystävän sormien välissä.

Moni haluaisi päästä sisälle, mutta vierailijoita ei Valassaarten majakkaan saa päästää. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä retkemme kruunaa venematka takaisin Svedjehamniin. Tällä kertaa mennään pienempiä veneväyliä pitkin. Maailmanperintökohteen statuksen saamisen osasyylliset, De geer -muodostelmat, tulee nähtyä läheltä.