Sinnikkään harjoittelun merkitys urheilussa onkin ehkä oletettua pienempi.
 
 
Sinnikkään harjoittelun merkitys urheilussa onkin ehkä oletettua pienempi.
 

Kuuluisa 10 000 tunnin sääntö ei ehkä pidäkään paikkaansa.

Urheilussa ja taiteessa tunnetaan 10 000 tunnin sääntö, jonka mukaan huipulle pääsee vasta, kun on harjoitellut tämän tuntimäärän.

Princetonin yliopistossa työskentelevä psykologian tohtori Brooke Macnamara ei ole asiasta kuitenkaan lainkaan varma. Hän väittää, että esimerkiksi huippu-urheilijoilla tiukka 10 000 harjoittelu parantaa suoritusta vain prosentin.

Urheilun ulkopuolella harjoittelulla voi olla yllättävän vähän tekemistä suorituskyvyn kanssa. Macnamara siis väittää, ettei vanha hokema siitä, että harjoitus tekee mestarin, ei pidäkään paikkaansa.

Tutkijat havaitsivat myös, että ei ole väliä sillä, miten varhaisessa elämänvaiheessa urheilijat aloittivat urheilun.

”Harjoittelu on välttämätöntä, jotta urheilija pääsee huipulle. Tietyn pisteen jälkeen harjoittelun määrä lakkaa vaikuttamasta”, Macnamara  sanoo.

Tuloksiinsa Macnamara päätyi analysoituaan 52 erillistä suorituskykyyn ja harjoitteluun liittyvää tutkimusta.

Tutkimuksessa oli mukana tutkijoita myös Michiganin ja Ricen yliopistoista.

 

Harjoittelu merkitsee enemmän matalammalla tasolla, mutta ei sielläkään niin paljon kuin monet kuvittelevat.

Kaikilla tutkituilla taitotasoilla harjoittelun osuus oli 18  prosenttia suorituskyvyssä.

”Ihmisen suorituskyky on uskomattoman monimutkainen asia. On otettava huomioon useita tekijöitä, ja niistä vain yksi on harjoittelu.”

Ajatus siitä, että 10 000 tuntia riittäisi luomaan asiantuntijan tai huippu-urheilijan, voi Macnamaran mukaan olla erehdys.

”10 000 tunnin käsite liittyy amerikkalaiseen unelmaan ja ideaan kovasta, huipulle johtavasta työstä. Mutta se ei ota huomioon luontaisia ihmisten välisiä eroja.”

Varhainen erikoistuminen yhteen urheilulajiin ei tuo tutkijoiden mukaan hyötyä.  Lapsilla se voi johtaa fyysiseen ja henkiseen loppuunpalamiseen jo ennen kuin  on edes selvinnyt, pitääkö lapsi lajista.
Muita, tärkeitä suoritukseen ja menestykseen vaikuttavia seikkoja ovat Macnamaran mukaan muun muassa suoritukseen liittyvä ahdistus, työmuisti, itseluottamus, lihasnopeus ja veren hapenottokyky.

”Kun katsomme useita tekijöitä, en usko, että voimme milloinkaan sataprosenttisesti ennustaa yksilön menestystä. Kyse ei ole vain urheilusta. Mutta voimme olla parempia kuin olemme nyt.